Kategoria(t): Näytelmä Seinäjoen Taidehalli Kirjailija Runoilija Taidenäyttely

Parisuhteen Patolokiaa

Siivouspäivä. Rakkaan kanssa yhdessä käydään  läpi eri pinnoille tarkoitetut puhdistusaineet. Ja siivousliinat. Että minkä värisellä mikrokuituliinalla pestään vessa, pölyt, keittiön kaakelit, lattiat jne. Kun siitä alkupalaverista on selvitty ja jotensakin muistetaan ne eri väriset rätit, aletaan joka viikkoinen urakka. Niin – ne siivoushanskat tietysti ensin. Muistetaan niistäkin että vessassa käytetään eri hanskoja kuin muualla. Värikoodit niissäkin. Rakas vaimo on jopa kirjaillut puolisonsa nimen silleen ihanasti siihen hanskaan ettei mene hanskat sekaisin. Maailman ihanin ja rakkain nainen näyttää mallin siitä miten se siivousliina taitellaan, että sen pinta-ala saadaan mahdollisimman tehokkaaseen hyötykäyttöön.

No – jossain vaiheessa, aika pian kuitenkin, maailman ihanimmasta ja rakkaimmasta tulee akka, ihan vain sen takia, että sen sanoo nopeammin. Vai miten se nyt menikään?

Näyttelijät Natalil Lintala ja Ville Orttenvuori.
Näyttelijät Natalil Lintala ja Ville Orttenvuori.

Sunnuntai, syysaurinkoinen ilma eikä mitään muuta tekemistä. Paras hetki pohdiskella Tyypin ja mun tiimiasioita ja istuskella Seinäjoen Taidehallilla katsomassa musiikkikomediaa nimeltä Parisuhteen Patolokiaa.

Siinä sitä kuulkaa asetellaan näyttämölle joitakin parisuhteen universaaleja haasteita toinen toisensa perään. Itselleni tuli heti klassikoksi mikrokuituliinojen värikoodaus. Se liippasi tooosi läheltä. Mainittakoon tässä nyt kuitenkin selvyyden vuoksi, että koodia ei ole käytetty enää sen jälkeen kun mun muisti meni noin neljäksi vuodeksi.

Laura Kivimäki on kirjoittanut tämän näytelmän Arto Juurakon runojen pohjalta. Juurakko kirjoittaa siitä, mistä vain harvat täällä preerialla uskaltavat puhua ääneen, ja siitäkin hän kirjoittaa Etelä-Pohjanmaan murteella virnes suupielessä, mutta tosissaan kuitenkin: rakkaudesta. Näyttelijät Natalil Lintala ja Ville Orttenvuori muodostavat näytelmän parin: aivan verraton parisuhteen obduktio näyttämöllä. Ja ne laulut! Hilipiäkulkuusia nekin herkistelyä unohtamatta. Aivan rakastan näyttelijöiden laulua, sen sointia näyttelyhallissa. Hienon musiikin tähän näytelmään on säveltänyt Miikka Kivimäki (on se rillipäinen siellä kitaran kanssa) ja ohjauksesta vastaa Tero Heinämäki.

Näytelmän jälkeen kirjailija Arto Juurakko luki omia runojaan sekä spiikkasi aina välihin omalla murteellaan. Pidin hauskoista runoista jujuineen päivineen. Ne saivat minutkin nauramaan. Mutta eniten rakastin niitä muutamia ”imelyyksiä” siellä joukossa, niitä jotka olivat vain tosia, ilman huumorin verhoa. Uusimmasta vielä julkaisemattomasta kirjasta tuli heti suosikikseni se missä puhutaan stressistä, [:ressistä].

Ennen esitystä oli mahdollista katsoa Taidehallin näyttely – Määränpää: Seinäjoki. Suosittelen sitäkin. Tämä on paljon sanottu minulta, sillä olen tosi kranttu taiteen suhteen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä mukana oli useita töitä, joihin jäi silimät ja mieli kiinni.

Sunnuntaina oli siis melkomoinen kulttuuripäivä: laadukasta teatteria, musiikkia ja taidetta. Olen tosi onnellinen siitä, että me unohdettiin se siivousrättien värikoodaus.

P.S. Muistakaa tarkistaa makkarin verhojen väri.

Mainokset

Tekijä:

Olen Saila. Rakastan paperikukkia. Elämää. Näkemistä. Juoksen ajatuksissani. Kuljen kuten ennenkin, tuntemattomia teitä. / Jag är Saila. Älskar pappersblommor. Livet. Att Se. I mitt huvud springer jag. Vandrar omkring okända vägar som förut. / I´m Saila. Love paperflowers. Life. Seeing. In my mind I run. Wander the unknown ways - like i used to.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s