Kategoria(t): #34, Apulanta, Art journal, Heinola, Journal52, Mixed Media, Musiikki - Music

Journal52 #34

Participating a year long journaling – Journal52. Every week there is two prompts, and last weeks prompt was ”Free For All” – just do whatever feels good & right this week.

Well… I was visiting in a small town, Heinola, in southern Finland. There is movie premiere coming in Finland which I´m looking for. The movie –Teit meistä kauniin (Born in Heinola) – tells a story about some young guys living in Heinola-town during the 1990´s recession. The movie is about how these guys started their band. Because I´m very fond of punk (yes yes yes I know I´m old and a mom and whatever, but guess what… I have realized many many years ago that I´m not growing up. This is it. Yep. Picture this: an 80-year-old lady in an elderly home demanding decent music: ”Play Apulanta!”) I have to see this movie. Because of the small town, economic depression, my childhood there, music. Oh – the bands name! Apulanta. Fertilizer. You can listen their music here.

2016-08-29 10.54.07

Journal52 aiheen valinta oli viikolla 34 vapaa. Joten koska olin juuri visiteerannut Heinolassa, tuossa pienessä veikeitä otuksia täynnä olevassa kaupungissa, saamani pinssi päätyi artjournaliin.

Maalasin sivulle kaikenlaisia Heinolaan liittyviä henkilökohtaisia muistojani ja ajatuksiani.

2016-08-29 12.27.39

Löysin kokoelmistani jopa leimasimen, millä sain aikaan kuitulevyn karheamman puolen pinnan kuvion. Heinolassahan on selluloosatehdas, missä valmistetaan mm. kuitulevyä. Jo lapsuudessani tehtaan työntekijät toivat jämäkappaleita uunissa poltettavaksi, talvisaikaan ne päätyivät pulkkamäkeen: levyn toinen puoli on sileä ja toinen karhea, joten siinä pysyi hyvin istumassa ja sillä pääsi pitkälle.

2016-08-29 12.27.49

Heinolassa on filmattu elokuva – Teit meistä kauniin – siitä tuo pinssi. Leffa kertoo tarinaa Apulanta-yhtyeen vaiheista 1990-luvun lamaHeinolassa. Musiikki, aikakausi, kaupunki: kaikki se arkitodellisuus – niiden takia menen katsomaan tuon leffan.

2016-08-29 12.27.52

Teit meistä kauniin. Apulanta.

P.S. Tää juttu ja arttisivu ovat tehty henkilökohtaisen mielenkiintoni perusteella. Ei siis ole maksettu mainos enkä hyödy millään tavalla tämän jutun kirjoittamisesta.

Kategoria(t): Art journal, Kurssi, Mixed Media, Opettaja, Paperisilppuri

Paperisilppuri: Mixed media & Artjournal

Toi tuli tollain komeesti. Toi otsikko. Jätänkö? Okei – jätän.

Paperisilppurissa me kurkattiin noiden sanojen sisältämiä juttuja, mitä se on kun joku tekee mixed mediaa tai artjournaloi tai tekee miksettiä tai menee tekeen altsua tai ku maanantaina joku sanoo töissä että mää tein koko viikonlopun sitä artsuu.

Usein kysytään, mitä tarvii olla jos tekee miksettiä tai artsuu.

-Kaksi kättä, mä sanon.                                                                                                                     -Oikeesti?                                                                                                                                             -Oikeesti. Kaikki muu on hifistelyä. Paperinkin voi tehdä itse.

Jos on jo pidempään harrastanut, välineitä saattaa olla ihan hirveät määrät. Tosin jotkut taiteilijat pärjäävät vähemmälläkin. Osaavat olla siinäkin luovia. Tärkeintä on kuitenkin kaksi kättä. Yleensä ne ovat tällaisen päivän alkaessa puhtaat.

puhtaatkadet
Sailas two clean hands.

Otetaan paperia, paksumpaa kuin kopiopaperi, ja maaleja tai kyniä – mitä tahansa, mistä saa jälkeä paperille. Se oikeastaan jo riittääkin, koska tekstit ja leimat ja muut lisukkeet voi tehdä itse: ota lähin esine, laita siihen väriä. Leimaa. Sanoja, tekstiä löytyy ainakin lehtien kierrätysastiasta: leikkaa ja liimaa. Maalaa tai piirrä. Lisää haluamiasi lisukkeita, esim. pudonnut nappi, kynänteroittimen teroitusjätettä, lanka jonka löydät vieruskaverin paidasta, autotallista löytynyt hiomalaikan osanen. Kaikenlaisia esineitä tai asioita, joita plättäät tököttien kanssa suht tukevahkolle alustalle.

Meillä oli opena Karita Tuohioja. Hänen tehtävänään oli opettaa meille erilaisten maalien ja aineiden käyttöä mixed mediassa. Lumoutuneina seurasimme Karitaa, joka vei meidät yhä syvemmälle flow-tilaan värien, muotojen ja tekstuurien saattelemana. Yksi toisensa jälkeen halusi kokeilla näkemäänsä ja tuoda kokemaansa artjournaliin. Karita oli mukana, minne sitten vaelsimmekin. Umpimehtään. Joukko hajaantui kuka minnekin. Aina välillä Karita keräsi taas porukan pöytänsä ympärille ja näytti kuinka hänellä on tapana tehdä. Jotkut kulkivat täsmälleen juuri niin kuin opettaja, jotkut hyppelehtivät sinne tänne, joku löysi oman polkunsa. Umpimehtään. Myöhään illalla palasimme takaisin.

opekarita
Our Art Teacher Karita Tuohioja.

Minä olin etukäteen päättänyt mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, kylmään ja kovaan värimaailmaan, vähäisin elein. Illalla työni valmistui. Päätin, että se on nyt sitten siinä. Valamis.

sailas
Outside of my comfort zone – pale, cold, hard.

Seuraava päivä oli hyytävä pakkaspäivä. Pöydällä oli aikaansaannokseni: kylmä, kalpea, tylsä. Piilotin sen matkalaukkuuni ja lähdin kotimatkalle.

Aurinko oli jo laskeutumassa, vaikka oli aikainen iltapäivä. Jätin jälleen kerran hyvästit entiselle asuinkaupungilleni, kokkokiville, kaduille, kujille. Tuulelle. Minä, joka en ole mistään kotoisin enkä asettunut pysyvästi mihinkään, olin taas puolivälissä loppumatonta kotimatkaa. I´m from nowhere, half away of the endless homeway.

kotimatka.jpg

kotimatkab

kotimatkac

kotimatkad

kotimatkae

kotimatkaf

Couple of barns on the cornfield covered in snow. The sun is going down although it´s early in the afternoon. Longing for home. It´s always a little bit sad to say goodbye to the people with whom you have had such a fun time. People with whom you have learned to create magic.

kansibvalmis

Kategoria(t): Art journal, Miss Hertta

Artsu nimeltä Messy Head

Kuvataidepäiväkirja, taidepäiväkirja, artjournal, artsu tai altsu. Ihan miten vain sitä haluaakaan nimittää. Tein uuden yhdistelemällä maalarinteipillä huonolaatuista, hieman paksumpaa askartelupaperia. Gessoan jokaisen sivun, niin paperinlaadulla ei ole niin väliä.

Maalarinteippi on ystävä.
Maalarinteippi on ystävä.

Pakkasin artsun, lisää paperimateriaalia eli kaikenlaista jätettä muista töistäni, maalia ynnä muuta tarpeellista matkalaukkuun ja ajelin Vaasaan askartelutapaamiseen. Etukäteen olin päättänyt saada valmista aikaan. Tosin tingin päätöksestäni matkan varrella muutaman sivun pois ja ajattelin, että jos saisin kannen gessottua, se riittäisi. Näissä tapaamisissa työn valmiiksi saattaminen on sivuseikka. Tärkeintä on toisten harrastajien tapaaminen ja erilaisen teknisen ja luovan tiedon lisääntyminen. Livetapaamisella oppii aina jotakin uutta. Mutta ei senkään niin väliä – innostus ja hauskuus on joka tapauksessa hyvin tarttuvaista laatua.

Kannen pohjustus on valmis.

 Ensimmäistä kertaa askarteluhistoriani aikana sain jotakin valmiiksi livetapaamisella. Koska sellainen järjestelmällinen ja tavoitteellinen suorittaminen on tylsää, en aio toistaa sitä vaan keskityn enemmän hölöttämiseen ja tyhjän nauramiseen.

messykansi
Valmis kansi. Ehkä.

  Kotona innostuin suttaamaan kantta lisää, laittelin vähän tekstiä. En osaa sanoa, jätänkö kannen tällaiseksi vai laittaisinko vielä jotain.

Askarteluhuoneeni toimii myös vierashuoneena – jos vuode on tyhjä… Siihen kun on hyvä kasata puhtaat pyykit viikkausta ja silitystä odottamaan. Samoin sänky toimii Hertta-neidin pötköttelypaikkana. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin  nukahtaa puhtaiden, raikkaiden pyykkien keskelle!

 siestalla

Kategoria(t): Art journal, iHanna´s Postcard Swap Spring 2014, Willowing & Friends

Vaiheessa – Under construction

Under construction: iHanna´s Postcard Swap-binder. And I found something new!!!

WILLOWING & FRIENDS

So, I started learning there and this is the first art journal page under construction. I´m mesmerized.

Vaiheessa.
Vaiheessa.

Pieni näkymä vaiheessa oleviin töihin. iHannan postikorttivaihdosta saamani kortit päätyvät kansioon, jonka teen tuossa kuvassa näkyvästä vanhasta kirjasta. Sitten tietysti löysin taas jotain uutta ja aloitin opiskelun saman tien… Kyseessä on art journal-kurssi.

WILLOWING & FRIENDS

Olen lumottu.

Kategoria(t): Art journal, Chronic Paroxysmal Hemicrania, Jennibellie Studio, Jennibellie´s Journal Workshop

Journal Workshop at Jennibellie´s

For a while I have admired Jennibellie´s artwork on her blog Jennibellie Studio and videos. When she told that she has free online class, I was so so so excited but because I´m really not an artist, I did nothing. Nope. Not a thing. Not an artist, you know. Can´t participate. Nope.

Look how inspirational her blog is…

So. I signed in her online class!!!!! Just like that. Yesterday. And now I have this finished art journal-page. I look awful sick, you can see my eyes burning and my killer headache is just right there, but I´m happy as a butterfly.

Paroxysmal Hemicrania is going on.

And I´m enlightened. Loaded with inspiration. If you want, join in! It´s free.

Jennibellien Studio on paikka, jossa olen tykännyt käydä usein ihailemassa ja opiskelemassa. Sain vihdoinkin tarpeeksi rohkeutta ilmoittautua hänen ilmaiseen online-workshoppiin. Ihana paikka! (Tosin tuo art journal-sivu on kamala. Tai onnistunut kaikessa kamaluudessaan; tuolta näytän. Olen hirvittävän kipeä: pahimmat kohtaukset aamuöisin ja koko päivän pienempiä kohtauksia, uusi hoito ei siis juurikaan auttanut ja 15.1.2010 alkanut jatkuu edelleen… blääh.)

Sisälläni asuu kuitenkin yksi pieni perhonen. Iloinen sellainen.

 

 

 

Kategoria(t): Art journal

A Barn Swallow

There´s this bird in my head. As a imagenary bird. When I have terrible migraines, as I do a lot, it brings me comfort to think about birds (if I am able to think… sometimes the pain is so hard I can´t even think). And sometimes I can hear them, especially now when it´s sunny outside and exceptionally warm here in Finland. But not yet this bird – a barn swallow. That is the bird that brings the summer. And that I´m waiting for.

This is a traditional phrase  we´re used to say everyeveryevery spring.

One month from the lark to the summer.
Half a month from the finch.
A short time from the wagtail.
Not a day from the swallow.

Kuu kiurusta kesään.
Puoli kuuta peipposesta.
Västäräkistä vähäsen. 
Pääskysestä ei päivääkään.

Valokuva3530

Monta päivää ja yötä migreenissä. Onneksi olen saanut kuitenkin unta, ja art journal uusia unikuvia.

Valokuva3533

I love my bird. She is always awake when I sleep.

Valokuva3531

She is my kind of bird.

Kategoria(t): Art journal, Uncategorized

Sivun täydeltä kuvaa

Uuden, järjestyksessä toisen, Art journalini ensimmäinen kuva. Lehdistä en löytänyt mitään muita kuvia kuin nuo kukat. En osaa vielä etsiä kuvia. Etsimisprosessin jälkeen, maalit jo paperilla, tuli mieleen, että voisin muokata kuvista sellaisia, joita tarvitsen. Repiä, leikata, liimata osia kuvista ja teksteistä ja kasata niistä jotain. Haloo-o! Niinhän tavataan tehdä… No ei, en sitten voinut sitä tehdä, koska olin jo ehtinyt levittää maalit. Myöhemmin ajattelin kylläkin, mitä väliä silläkään olisi: siitä vaan uutta kuvaa pintaan. Saisi sutatakin. Sotkia ja laittaa sikin sokin.

sanatei

Kuvassa oleva henkilö on sanaton. Ajatukset kulkevat kuin linnut, jotka kuljettavat kukkia. Sanoista on tullutkin kukkia. Toisaalta vapauttavaa kuljetella kukkia mielessään. Arkipäivän sujumisen kannalta vaikeaa. Tässä kuuluisi käyttää sanaa ”haastavaa”. En käytä. Inhoan sitä. Asiat ovat vaikeita tai hankalia. Niitä tuntuu olevan mahdoton ylittää. Siksi sanakikkailu ”haastava” ei sovi tähän tilanteeseen. Tiedän toki tuon sanan positiivisesta merkityksestä. On kuitenkin asioita, joita ei voi muuttaa ottamalla ne haasteena vastaan. Jos elämä on joka päivä ongelmallista jo ennen kuin saa silmiä auki, ei tule miettineeksi ottaa tilanne haasteen kannalta. Kyllä se on vaikeaa ja hankalaa. Joinakin aamuina, päivinä ja öinä. Onneksi ei aina. Okei, siinä sanasta, jota inhoan. ”Haastava”. Laitan sen nyt banniin.

 sanatlahi 

Lähempää kuvista huomaa suljetun silmän silmänurkassa yrittämisryppyjä.

 suu

Mielestäni olen oikein onnistunut maalaamaan henkilön suun juuri niin kuin se tunteen hetkellä on: tiukkaa yrittämistä ja pientä tyytymättömyyttä siihen että sanat jumiutuvat jonnekin, eivät pääse edes ajattelun asteelle. Henkilö alkaa vaikuttaa tutulta.

sanatkoko              koko

Mutta antaa lintujen kuljettaa ajatukset kuin kukat ja tuuli hoitakoon loput. Jatkan kuvien etsimistä; voisin kokeilla muokata niitä uusiksi kuviksi.